Turun Sanomat verkkojulkaisu, 25.5.2007

Valopäästä iloa, valoa ja oloa

Harriet Nylund-Donner ja Tatu Tyni: Fantomen på teatern - Teatterin kummitus.
Åbo svenska teater, ohjaus ja illuusioiden suunnittelu Tatu Tyni, lavastus ja puvut Sida Rouvinen,
valo- ja äänisuunnittelu Antti Helminen.
Ensi-ilta 23.5.

Taikaohjesääntö yksi: on aina uskottava siihen, mitä näkee ja kuulee. Kaikki se on totta.
Alasääntö yksi: jos luonnonlait ovat voimassa, edellinen sääntö saattaa kumoutua. Jos säännöstö vaikuttaa
vaikealta tai ristiriitaiselta, lienee selitys paikallaan. Jos taikuutta esiintyy kirjassa, elokuvassa tai teatterissa,
siihen on uskottava. Se on pelin henki. Näyttämöteos Fantomen på teatern - Teatterin kummitus on siis valkeaa magiikkaa, iloa niille, joille itsestään nousevat pöydät ja irrallaan liikkuva elävä käsi ovat kokemisen arvoinen juttu.

Åbo svenska teaterin ohjelmistoon otettu Fantomen på teatern esittelee turkulaisille lähinnä sirkuksesta tuttua dramatiikkaa. Kehyskertomukseksi on valittu tarina siitä, miten vanhoissa teattereissa elelee ainakin yksi kummitus. Harriet Nylund-Donnerin ja taikuri Tatu Tynin kokonaisuus yhdistelee taikasäännöstön kaksi lausetta: Jos näkee
ja kokee, saa tai kuuluu uskoa, jos haluaa.

Elävä temppu lumoaa

Turun ammattikorkeakoulun täydennyskoulutuksen ja palvelukeskuksen näyttämötuotos on virkistävää silmänkääntöä, vaikka kuinka kuuluisi Chris Angelin, Uri Gellerin tai David Copperfieldin ihailijoihin.
Elävänä nähty temppu - olletikin jos se on taidokas - voi lumota katsojan, koska temppu ei livenä voi ykkössäännön mukaan olla huijausta.

Tähän on teatterissa pyritty kehyskertomuksen avulla, vaikka itse tarina onkin lähinnä hupaa. Näennäinen alkukankeus ja ?myöhästely? on liian monta kertaa käytetty metodi. Kun taikuus lähtee käyntiin, temppujen visuaalisuus ihastuttaa. Keinovalikoimien joukossa on mukana alkeellistakin harrastelua. Selän kääntö ja
ilmapallon vaihto kiinteäksi palloksi on vaahtosammuttimen korkuisille tarkoitettua kikkailua, ei sirkustaidetta.

Illan tähdet, kummituksena esiintyvä Janne Raudaskoski ja päänvaihtajamiehenä tempova Pete Poskiparta
täyttävät kaikki uuden sirkuksen tärkeimmät vaateet. Elävä patsas on kiehtovaa, ja Raudaskosken mimiikka ilahduttavaa. Poskiparran telepatiatemppu kärsii ennakkorakentamisen vaikeudesta, mutta punaiset
silmänalukset ja katkokävely luovat jälkihehkua sinänsä oivalle trikkeeraukselle.

Sirkus korostaa näyttämötaiteen laaja-alaisuuden ylläpidon tarpeellisuutta. Magiikka on merkittävä osa-alue teatterin elinvoimaa. Teatteri tarvitsee monitaiteellisuutta, joka kykenee yllättämään.

Tekniikka pääsee oikeuksiinsa, kuten keskiviikon ensi-illassa kaikki huomasivat strobovalojen käytössä.
Sivuloosin imaisu vakuutti, ja Rammsteinin musiikkia parempaa tehokeinoa ei kohtaukselle juuri voi toivoa.

Tatu Tynin ohjaus painottuu taikuritemppujen onnistumiseen. Näyttelijät Monica Nyman, Lasse Fagerström
ja Peter Kanerva jäävät selvästi sivuhenkilöiksi, kuten arvata saattaa. Sida Rouvisen lavastus ja Antti Helmisen valo- ja äänisuunnittelu tukevat onnistuneesti taikailmapiiriä.

Erkki Kanerva

    kuva: TS/Tor Kreutzman
Valopää (Janne Raudaskoski) on persoonallinen kummitus.